Loppukesä oli vauhdikas ja kirosin useammin kuin kerran suomalaisten tapaa sulkea koko maa heinäkuuksi. Mikään ei edennyt, vaikka olisi tarvinnut ja kaikkeen kului kalliita päiviä. Lopputulos on kuitenkin se, että alkavalla viikolla käynnistyy vihdoin lampolan rakentaminen. Tolpat lyötiin maahan pari viikkoa sitten, lainarahat ovat tilillä ja rakentajillakin on joku haju siitä, mitä kummaa tässä ollaankaan tekemässä.
Vuoden aikana olen tutustunut uusiin, ihaniin ihmisiin ja saanut kaksi uutta upeaa yhteistyökumppania, joiden tuotoksista ja taidoista pääsevät nauttimaan kaikki. Tutustuin kahteen paikkakuntalaiseen äiti-ihmiseen perhekahvilassa ja tästä kaikesta on poikinut tilallemme kurssitoimintaa sekä huikeita valokuvia kaikesta ihmeellisestä, mitä meillä tapahtuu. Sanna opettaa Pako arjesta-kursseilla kätten taitoja, jotta kaikki voisivat rentoutua ja nähdä omien käsien valmistavan jotain kaunista ja Miia kuvaa tästä kaikesta meille ikuisia muistoja.
Syyskuussa järjestimme ensimmäisen Kranssikurssin ja innokkaat tekijät antoivat luvan esitellä tuotoksia julkisestikin. Tässä teille syksyisiä tunnelmia ihailtavaksi.
Tästä se alkaa...
Hartaudella ja keskittyen
Mahdollisuuksia on monia
Ennen joulua tehdään vielä havukransseja ja muita koristeita luonnon omista materiaaleista. On aika mahtavaa olla mukana mahdollistamassa aitojen taitojen leviämistä, vaikken koskaan mikään käsityöihminen ole ollutkaan. Silti minusta tuli sellainen.
