Aloitimme kesänviettomme Avoimien ovien päivällä toukokuun lopussa. Siihen loppuivat myös hyvät kelit. Voitte vapaasti syyttää siitäkin tätä taloa. Tapahtumaa edeltävällä viikolla oli vuosisadan lämpimin kevät ja tietysti suunnittelin tapahtuman sen mukaan, että kesäähän me täällä jo vietämme. Olihan sentään toukokuun loppu.
Tapahtumapäivä oli maanantai ja kun vihdoin sunnuntai-iltana leivon ukkosmyrskyn myllätessä, sähkökatkoja peläten lässähtäneitä kakkuja, ajattelin, ettei tämä enää juuri pahemmaksi voi muuttua. Edellisenä päivänä olin varannut aikaa pihan valmistelemiseen, mutta sen sijaan vietinkin mukavan kesäillan päivystyksessä. Tällä kertaa vuorossa oli vahtikoiramme, jonka pää turposi mysteeriksi jääneestä syystä palloksi. Koira oli ollut koko päivän tarhassa, joten mitään kummaa se ei ainakaan järjellä ajatellen ollut voinut syödä.
Joka tapauksessa tapahtuma lähestyi uhkaavasti huolimatta kipeästä koirasta, keritsemättömistä lampaista ja lässähtäneistä leivonnaisista. Kaiken huipuksi pikkuauton verran maksanut kylmiö päätti heittää henkensä juuri tapahtumaa edeltäneenä perjantaina, eikä korjaajaa saanut mistään. Virittelimme sitten toimivan pakastimen avulla riittävän kylmää tilaa makkaroille ja muille herkuille, ettemme kaiken huipuksi vielä ruokamyrkyttäisi mahdollisia tulevia asiakkaita.
Kun sitten maanantaiaamun kaatosade, viisitoista astetta viilennyt lämpötila, hajonnut hevoskuljetusauto ja paleltuneet possut oli saatu selviteltyä ja asiakkaita alkoi saapua, saatoin kuulostaa jopa kohtuuttoman äreältä soitellessani korjaajaa kylmiölleni. Takuuhan oli tietysti umpeutunut, mutta muistan ulvoneeni puhelimessa jotain kuluttaja-asiamiehestä ja suomalaisesta laatutyöstä.
Edellisellä viikolla oli tehty vielä jätevesiremontti, joten sateen myötä piha muuttui iloiseksi kuralääryksi. Oli siinä ihmisillä ihmettelemistä, kun touhusimme miehen kanssa ja yritimme pitää vieraita ja itseämme lämpimänä. Onneksi kahvi oli sentään kuumaa.
Sen kummemmin tämän hetken elämää spekuloimatta, tilanne on edelleen yhtä levällään. Keritsin on rikki, joten mammoja olen kerinnyt näppäränä tyttönä Fiskarsseilla, ja muorit näyttävät hieman puimurin alle jääneiltä. Karitsat voivat hyvin ja ovat pitkin poikin lihomassa ihmisten pihapusikoissa maisemanhoitajina. Isäpässi lomailee edelleen työmatkalla ja mies valittaa, kun kesälomalla pitää tehdä enemmän töitä kuin palkkatöissä. Ehdotteli jo eroavansa yritykseni palveluksesta, mutta ymmärrys palasi, sillä eihän orja voi erota. Palkasta kun ei kukaan ole voinut uneksiakaan vuosikausiin.
Niin, onhan meillä nyt oikea maatila. Saimme viime viikolla upean kirjeen, että ensimmäiset maataloustuet on nyt maksettu. "Maksetaan valtion tililtä". Vau. Jäätiin noin kolmen nollan verran Wahlroosista. Mutta suunta on oikea.
Maalaisromanttisiin tunnelmiin!
